Varastomies ja toimitusjohtaja

Työskentelen projektipäällikkönä koulutusorganisaatiossa. Työhöni kuuluvat hankinnat, kilpailutukset, budjetointi, projektien seuranta, verkostoituminen ja potentiaalisten yhteistyökumppaneiden kontaktointi. Tehtäväni on olla perillä toimintaympäristömme nykytilasta ja ennakoida tulevia muutoksia, jotka vaikuttavat organisaatiomme toimintaan. Säädän asioita, järjestän ja moderoin erilaisia tapahtumia. Lähtökohtaisesti minulla on erittäin monta rautaa tulessa kaiken aikaa.

Paitsi kotona. Siellä olen aivan pihalla. Tai ehkäpä 'pihalla' on liian voimakas ilmaisu. Työn hierarkiaan suhteutettuna työskentelen kodin piirissä varastomiehenä. Vaimoni on perheemme itseoikeutettu projektipäällikkö. Hän on Mattilat Oy:n toimitusjohtaja, talouspäällikkö sekä hallituksen puheenjohtaja. 51 prosentin osake-enemmistöllä hänellä on päätösvalta sekä selkeä kokonaisvisio yhtiömme toiminnasta ja tulevaisuudesta. Ja hyvä niin. Yhtiömme on hyvissä käsissä. Ilman häntä kummilapsemme sekä lastemme ystävät jäisivät ilman syntymäpäivälahjojaan, jälkikasvumme kulkisi vuodenajanvaihteluihin nähden täysin sopimattomissa vaatteissa, pääsiäisvitsat jäisivät askartelematta, terassin pesun ja pensasaidan leikkuun ajoitus menisi vääjäämättä pieleen.

Olen viime aikoina pohdiskellut tätä perheiden sisäistä työnjakoa ja tullut pintapuolisten arkihavaintojen sekä kevyehkön survey-tutkimuksen kautta sellaiseen lopputulokseen, että perheessämme vallitseva varastomies-toimitusjohtaja -asetelma ei ole lainkaan poikkeuksellinen, itse asiassa päinvastoin. Ystäväpiirini miehet ovat lähes poikkeuksetta varastomiehiä. Naiset puolestaan johtavat omia perheitään suvereenisti ja näiden perheyritysjohtajien välillä näyttää vallitsevan tiivis ja toimiva verkosto, jonka kautta tieto ja hyödykkeet liikkuvat uskomattoman tehokkaasti.

Lapsiperheiden sisäisessä työnjaossa johtajuus näyttää syntyvän suurin piirtein niihin aikoihin, kun raskaustesti näyttää haaleaa plussaa. Nainen aktivoi verkostonsa ja määrätietoinen varustautuminen vanhemmuuteen käynnistyy. Ystäväperheen rouva opastaa tilaamaan lastenvaunut saksalaisesta verkkokaupasta: viestikenttään Kinderwagen kaufen kaufen niin homma hoituu! Nurkkiin ilmestyy muovikasseittain ystävien ja tuttavien lapsilta pieneksi jääneitä vaatteita ja tarvikkeita. Myöhemmin ne kulkeutuvat eteenpäin tässä logistisesti virheettömässä järjestelmässä. Koko ajan kaikki verkoston jäsenet ovat tietoisia kysynnän ja tarjonnan suhteesta: Sari synnyttää toukokuussa, 3D-ultran mukaan tyttö tulossa. Heinin tyttö Jemina on jo 7 kuukautta, sieltä liikenee varmasti alkuvarustus. Sari toimittaa vaatteet sitten eteenpäin Tarjalle, jolla laskettu aika on syksyllä. Suurkaupunkien logistiikkapalveluiden suunnittelijat voivat vain haaveilla tällaisista omaehtoisesti toimivista verkostoista.

Meiltä varastomiehiltä tällainen vanhemmuuteen liittyvä verkostomainen toiminta puuttuu lähes täysin. Jos lapsi tarvitsee uudet housut, varastomies ei kilauta kaverille vaan kipaisee kauppaan. Vuositasolla ekonominen holtittomuutemme ja sosiaalinen inkompetenssimme aiheuttaisi perheellemme merkittävän taloudellisen menetyksen, jos me varastomiehet olisimme vastuussa. Onneksi emme ole. Saamme nauttia toimitusjohtajiemme talousosaamisen hedelmistä vuodesta toiseen. Vaeltavien vaatekassien tasaisen virran sekä naisten keskinäisen W to W -kirpputorimyynnin tuomat taloudelliset säästöt mahdollistavat meilläkin vuotuisen perheloman etelän auringossa. Viimeistään siellä palmun alla kesätuulen puhaltaessa lempeästi kasvoille, tuoden samalla jääkylmän oluttuopin vaahtopäiden huumaavan tuoksun sieraimiin, varastomies ymmärtää että tätä hallintorakennetta ei kannata järkyttää. Kaikki on hyvin juuri näin.