Mitäs meinaatte kesällä?

Se alkaa jo edellisenä syksynä, kiihtyen vähitellen vuodenvaihteesta ja saavuttaen lakipisteensä huhti-toukokuussa. Kesälomakuume.

Loma on ihmisen parasta aikaa, sanotaan. Kesälomaa suunnitellaan kokonainen kalenterivuosi. Suunnittelu aloitetaan välittömästi edellisen loman päätyttyä. Kesälomalta palaava työläinen viettää työpaikallaan suruaikaa, muistellen kaiholla vietettyä lomaa, joka on enää kaukainen muisto. Vettynein silmin työläinen tuijottaa käsivarsiaan, joista päivetys katoaa päivien pidentyessä tomuna ilmaan paljastaen suomalaisen kansalliskuosin eli kalvakan hyttystensyömän broilerinnahan. Syys- ja talvilomien turvin työläinen jaksaa taistella kohti seuraavaa kesää. Henkiset työhanskat putoavat käytännössä maahan jo toukokuussa. Eihän sitä ennen lomia tohdi aloittaa mitään isompaa. Syksymmällä sitten. Palataan lomien jälkeen!

Tämä on toki vain allekirjoittaneen varomaton arkihavaintojen muovaama yleistys. Empiirinen tutkimus kertoo aivan toisenlaisen totuuden. Onnellisuustutkimukset ovat nimittäin osoittaneet, että suomalaiset ovatkin työorientoitunutta kansaa! Työ on suurin yksittäinen suomalaisten onnellisuutta selittävä tekijä. Ymmärtäähän tuon näinä työttömyyden, epävarmuuden ja yleisen alakulon ja henkisen ahtauden aikoina. Kel duuni on se siitä riemuitkoon ja sitä rataa. Mutta työpaikoilla tähän orgastiseen onnen huumaan harvoin törmää. Päinvastoin, näyttäisi siltä, että suurimmalle osalle työläisistä suurin onni on se aika, jonka saamme olla työstä pois. Mitäs meinaat kesällä -kuiskuttelut käynnistyvät virastotalojen kahvihuoneissa jo maaliskuussa. Ehkä töissä käydäänkin siksi, että sieltä voi olla joskus lomalla, kuka tietää?

Mutta loma - oi autuutta! Lomalla ladataan akkuja, vieroitetaan kuormittunut keho ja mieli pois työpaineista. Loman käsite ei ole yksiselitteinen. Sen kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen riittävyys on subjektiivinen kokemus. Opettajalle 10 viikon kesäloma on liian vähän. Yritysjohtajalle kaksi viikkoakin on liikaa. Toiset haluavat vaipua lomallaan totaaliseen joutilaisuuden euforiaan ja olla tekemättä yhtikäs mitään. Toiset taas haluavat tehdä lomallaan kaiken.

Meidän perheemme kallistuu jälkimmäiseen ryhmään. Lomalla pitää päästä mökille, maalle, kaupunkiin, huvipuistoon, uimaan, kylpylään, festareille, mustikkaan, mansikkaan, puolukkaan, juolukkaan, sieneen, sukuloimaan, kaveroimaan ja muuten vaan olemaan. Lomalla pitää grillata, olla ulkona, olla sisällä, tehdä puutarhatöitä, suunnitella puutarhajuhlia, lenkkeillä, kuntoilla, löhöillä ja laiskotella. Lomalla aloitetaan tai viimeistellään jokin massiivinen remontti. Lasten kasvatusta edistetään aimo harppauksin ja ulkomaillekin pitää toki ehtiä. Miniristeily, Tallinnanristeily, Legoland, Keski-Euroopan autoturnee ja lopuksi tietenkin jo perinteeksi muodostunut löhöjakso Espanjassa. Lomalla pitää nauttia ja kokea!

Neljässä viikossa yritetään vimmaisesti korjata kaikki se, minkä 11 kuukauden henkinen ja fyysinen pimeys ja routa on rikkonut. Epätyydyttävä työ muuttuu loman aikana sopivan haastavaksi ja dynaamiseksi, johon loman jälkeen on taas ihana palata. Parisuhteen karikko muuttuu lomalla rasvatyyneksi horisontiksi, jonka harmonisen pintajännitteen rikkoo vain silloin tällöin näyttävästi loikkaava intohimon pyöriäinen. Kesällä on aikaa kuntoilla ja aloittaa kenties jokin uusi mieltä ja kehoa stimuloiva harrastus. Odotukset ovat valtaisat. Ei ihme, että elokuussa jätetään tilastollisesti eniten avioerohakemuksia ja irtisanomisilmoituksia. Täyden kympin loma tarkoittikin kymmentä kesäkiloa vyötärön seudulla.

Mutta nyt ei saa vaipua synkkyyteen - lomahan on vasta alussa! Siitäkin huolimatta, että 10 vuorokauden  sääennuste lupaa jälleen kerran heinäkuun alun kunniaksi koko maahan kylmyyttä ja vesisadetta, tämänkin kesän bucket list viedään suunnitelman mukaisesti kunnialla loppuun perinteitä kunnioittaen. Aloitetaan sitten vaikka siitä kylppäriremontista ja sateen virkistämästä sienimetsästä.

Riemukasta kesää kaikille!