On kaikenmoisia synttäreitä. Paitsi ihan tavallisia synttäreitä. Sellaisia, joissa on kakku ja kynttilöitä, joissa lauletaan onnittelulaulu päivänsankarille ja sitten leikitään. Sellaisia synttäreitä, jonne tullaan lahjan kanssa ja joista lähdetään kotiin sokerihumalasta huumaantuneena. Kun palaan omiin lapsuusmuistoihini ja kerron tällaisista tavallisista synttäreistä lapsilleni, he katsovat minua hämmentyneenä, jopa säälien. "Eksää iskä ole koskaan ollut oikeilla synttäreillä?"
Lasten synttäreiden suunnittelu ei ole lastenleikkiä. Onnistunut synttärijuhla on draamallisesti eheä kokonaisuus, joka stimuloi osallistujien kaikkia aisteja huomioiden erilaiset oppimistyylit auditiivisesta kinesteettiseen. Onnistunut synttärijuhla on viihteen ja pedagogiikan saumaton liitto.
Yhä useampi perhe ulkoistaakin lapsensa synttärijuhlan suunnittelun ja toteutuksen alaan vihkiytyneille ammattilaisille. En ihmettele. Kiireisen arjen keskellä, kilpailuyhteiskunnan kiristyneessä ja paineistetussa ilmapiirissä ei ylimääräisille murheille ja epäonnistumisille ole tilausta. Minä en halua olla se isä, joka pilasi tyttärensä viisivuotissynttärit. Tuon kriittisen sosiaalisen siirtymäriitin, joka määrittää hänen tulevaa asemaansa vertaisryhmissä vuosiksi eteenpäin.
Siksi paineeni tulevasta onnistumisestani kasvoivat moninkertaisiksi, kun tyttäreni palasi ystävänsä keiju-synttäreiltä. Kävi nimittäin ilmi, että juhlien teemana olikin ollut ultraviileä Urban Chic TechSavvy Fairy: superkeiju joka operoi luontevasti yliluonnollisen taikamaailman ja viimeisimmän teknologian välimaastossa. Todisteena tästä tyttäreni oli saanut synttäreiltä vastalahjan (nykysynttäreiden ehdoton vaatimus), jonka he olivat itse rakentaneet pedagogisesti asiantuntevassa ohjauksessa. Kyseessä oli kynsiharjarunkoon rakennettu perhonen, johon oli integroitu paristoilla toimiva sähkömoottori. Tuntosarvina toimivat sähköjohdot aktivoivat yhteen osuessaan perhosen moottorin, joka sai harjarungon liikkumaan lattialla. Askartelua, fysiikkaa, sähköoppia, kuvaamataitoa. Ilmiöpohjaisen oppimisen taidonnäyte. Keijusynttäreillä.
Ymmärrän nyt, että minulla on synttäreiden järjestämiseen täysin väärä osaaminen ja pohjakoulutus. Elokuuhun mennessä en ehdi ottamaan haltuun sähkötekniikan alkeita, kaari-hitsausta tai biokemian empiirisiä perusteita. Mitäköhän tyttäreni pitäisi humanistisista tiedesynttäreistä? Voisimme simuloida viihteellisen, mutta samalla pedagogisesti opettavaisen tiedesymposiumin. Lapset voisivat pukeutua sosiologian klassikoiksi. Synttäripöydässä istuisivat Durkheim, Weber ja Marx. Giddens ja Castells hieman riehaantuisivat, mutta niinhän käy aina näiden virtuoosien kohdatessa.
Tai sitten vien likat Megazoneen.
