Pilkkahinnalla kesäkondikseen

Kuntosali. Kerrassaan hieno keksintö. Niitä on monenlaisia. On sellaisia, joissa on parkettilattia ja vastaanottotiski, joissa työskentelyoikeuden vähimmäisvaatimuksena on kansallisen kauneuskilpailun perintöprinsessan titteli, joissa peseytymistilojen virkaa hoitavat kylpylätasoiset kauneushoitolat ja joissa föönit on korvattu kesytetyillä lumileopardeilla, jotka hönkivät kuontalosi kuivaksi. Sitten on sellaisia kuntosaleja, jotka sijaitsevat maan alla, joissa pelataan vain vapailla painoilla, sellaisia joissa ei ole yhtään aktiviteettia johon liittyisi turvavyö, sellaisia joissa tapaa keskimääräistä enemmän ihmisiä joilla ei ole kaulaa.

Jokaiselle löytyy omanlaisensa kuntosali. Itse omistan jäsenyyden kuntosalille, jossa ei ole henkilökuntaa. Päädyin kyseiseen vaihtoehtoon, koska se on keveästä henkilöstörakenteestaan johtuen varsin huokea ja toisaalta se sijaitsee noin kilometrin matkan päässä meiltä. Edullinen lähipalvelu siis.

Vai onko sittenkään? Optimaalisissa olosuhteissa vierailen kuntosalillani neljä kertaa viikossa. Ja koska kuntosalini sijaitsee sopivasti lähikauppamme yläkerrassa, saan poikkeuksetta mukaani kauppalistan. Kaksi kauppakäyntiä neljästä sisältää ns. Ison listan, joka tarkoittaa vähintään 190 euron loppusummaa. Kaksi vähäpätöisempää, niin kutsuttua “hae vaan maito” –käyntiä rokottaa pankkitiliäni keskimäärin 70 eurolla / kerta. Tähän liittyy samalla kaavalla toistuva seremonia, jossa maitokaupoille lähetetty mies saa kaupan ovista astuttuaan 9 tekstiviestiä, joista jokainen sisältää vähintään kolmen tuotteen ostovelvoitteen.

Toisin sanoen kuntosaliharrastukseni maksaa 520 euroa viikossa, 2080 euroa kuukaudessa. Kuntosalista, jossa ei ole henkilökuntaa, asiakaspalvelua, parkettilattiaa tai lumileopardeja. Ikään kuin puukkoa märkivässä haavassani kääntäen totean, että kyseisestä summasta 32 euroa menee energiapatukoihin, jotka todennäköisesti vain heikentävät uurastukseni hedelmiä.

Kaikki taloudellinen panostus olisi tietenkin perusteltua, mikäli tulokset olisivat nähtävissä. Jos sixpack olisi havaittavissa untuvatakin läpi, jos ohikulkijoiden katseista voisi lukea huolen “mistä tuokin v-selkäinen adonis löytää istuvia vaatteita?”. Mutta näin ei ole. Totuus tulee naapurin suusta: “Käyt sä oikeesti salilla, ei uskois”.

Mutta on se silti hieno harrastus tuo kuntosali. Meidän salimme erikoisuus on henkilöstöttömyyden lisäksi American Idols jota näytetään televisioruuduista ilman ääniä, taustalla stereoiden luukuttaessa 90-luvun EuroDance-hittejä. Kyllä tuosta lystistä maksaa helposti 24 960 euroa vuodessa.