Pökertyneistä yrteistä ja äideistä

Äitienpäivän aamu valkenee kauniin auringonpaisteen kirkastamana. Lapset heräävät tavallista aikaisemmin valmistelemaan perinteistä yllätystä rakkaalle äidilleen. Kunnallisen päivähoidon organisoima lahjatehdas on ahkeroinut jo viikkokausia. Myös perusopetuksen opetussuunnitelmaan lahjatuotanto on integroitu saumattomaksi osaksi luokkatyöskentelyä. Äidin lahjapöytä on huomattava. Kahvipannu porisee jo kutsuvasti. Kofeiinin viettelevä tuoksu herättää äidin. Hän ei malta odottaa sängyssä, vaan saapuu keittiöön oma-aloitteisesti. Aviomiehen ja kahden lapsen aamukäheyden ja orastavan siitepölyallergian muovaamat tahattomat stemmat kruunaavat onnittelulaulun. Äiti avaa lahjoja, lapset hihkuvat vieressä ylpeinä. Vielä on jäljellä yksi paketti. Sellofaaniin pakattu, kauniilla kukkapaperilla päällystetty puolikas maitopurkki, jonka sisällä on jotain tummaa. Äiti katsoo kysyvästi tyttöä. Mikä tämä on? Se on basilika, huudahtaa tyttö innoissaan! Sitten poikakin muistaa jotain ja kipaisee koulurepulle. Sieltä löytyy vastaavantyyppinen viritelmä, kauniiseen kuoreen pakattu tumma möhkäle. Kuulemma auringonkukka. Aviomies katsoo mustia kuutioita epäuskoisena. Jos Helinä-Keiju suututtaisi mafian, hänet upotettaisiin merenpohjaan jaloissaan tuollainen tummanpuhuva betonivalu. Sitten aviomieskin muistaa. Päiväkodin tädin opastava ääni kaikuu syvältä mielen sopukoista: muista ottaa kääreestä ja kastella, äitienpäivänä odottaa sitten tuore yrtti, lisää vain pasta! Aviomies ei muistanut. Äiti ottaa tilanteen haltuun. Sairaala-sarjoista tutulla ripeydellä ja varmuudella hän käynnistää yrttien elvytykseen. Hän jakaa ohjeita aviomiehelleen, joka seuraa tilannetta neuvottomana. Vettä! Substralia! Pitkää lusikkaa! Lisähappea! Kanankakkaa! Yrttipotilaat viedään parvekkeen teho-osastolle elpymään. Äiti pelasti tilanteen. Vaimoni on upea äiti.

Onnekseni olen saanut koko elämäni olla upeiden äitien ympäröimänä. Isäni oli lapsuudessani töiden takia paljon pois kotoa, joten vietin paljon aikaa kaksistaan äitini kanssa ja myöhemmin kolmistaan, kun veljeni syntyi. Äitini oli tuolloin varmasti lujilla. Kahden pienen lapsen kanssa vieraassa kaupungissa ilman ystäviä ja turvaverkkoja. Äitini jutteli minulle paljon, kun ei ollut muutakaan juttukaveria. Olen perinyt isältäni sosiaalisen luonteen, mutta äidiltäni keskustelun ja kuuntelun taidon. Sarkastinen huumorintajuni on myös äidiltäni peräisin.

Lapsuudessani äiti merkitsi turvaa ja lämpöä, nuoruudessani viisautta ja tukea tärkeissä päätöksissä. Nyt aikuisuudessani hän merkitsee kokemusta ja näkemystä, jota arvostan suuresti vaikka en aina toimikaan hänen neuvojensa mukaisesti. Tiedän kyllä, että minun kannattaisi. Vaimoni on usein samaa mieltä.

Äitini ja vaimoni ovatkin monessa suhteessa samankaltaisia. Molemmat vahvatahtoisia naisia, jotka eivät ole koskaan väärässä. Molemmat maailman parhaita äitejä lapsilleen. Heidän ansiostaan minulla on kaikki se mitä minulla nyt on. Eli kaikki. Ja tähän maailman parhaiden äitien ryhmään kuuluu tietenkin olennaisena osana anoppini. Tämä voimatrio on perheidemme koossapitävä voima. He pitävät sekä meidät että lahjayrttimme hengissä.

Hyvää Äitienpäivää kaikille äideille!