Ennen oli miehellä asiat paremmin. Neanderthal-Pena valitsi naaraiden joukosta kauneimman, veti tukasta luolaan, nosti taljaa ja sipaisi menemään. Sen jälkeen se meni kerskumaan muille apinamiehille ja lähti pelaamaan nuijapalloa. Lännen-Lauri ratsasteli autiomaassa aikansa, saapui kaupunkiin, meni saluunaan juomaan ruisviskiä, aiheutti tappelun ja painui porttolaan nuolemaan haavojaan. Vielä 50-luvulla mies saattoi sonnustautua vihersamettiseen tupakkatakkiinsa ja vetäytyä herraseurassa salongin rauhaan keskustelemaan politiikasta ja tekemään analyyttisia arjen havaintoja monokkelinsa läpi kädessään kypsynyt konjakki ja suupielessään holkillinen aromisavuke.
Ei enää. Moderni mies on ajettu nurkkaan. Ei tilaa rohkeille itsenäisille ratkaisuille, ei tilaa itselle ja oman miehisyyden toteuttamiselle. Moderni nainen otti vallan. Lakkautti nuijapallon. Toi tilalle zumban. Joi itse ruisviskit. Ajoi miehet pois salongeista tupakkatakkeineen. Lipittelee siellä kuivaa valkoviiniä ystävättäriensä kanssa parjaten säälimättä tossumaisten miestensä surkeita edesottamuksia pää myötähäpeästä painuksissa.
Mutta ei hätää. Evoluutio on muovannut miehestä kekseliään. Vaikka miehisyyden massiivinen maanosa onkin kutistunut pieneksi, lähes autioksi saarekkeeksi, on mies löytänyt pelastavan madonreiän femininus universus -galaksista. Nimittäin penkkiurheilun.
Minulle vielä toistaiseksi tuntemattomista syistä penkkiurheilu muodostaa erikoisen poikkeuksen miesten ajankäytön hallinnan ulkoistetussa kontrollissa. Mies saa käydä matseissa kavereiden kanssa. Mies saa kutsua kavereita kylään katsomaan matsia. Mies saa jopa matkustaa ulkomaille kavereiden kanssa urheilun varjolla. Pitkä viikonloppu Monacossa äijäporukassa ja F1-kisat? No mikä nottei kulta, pidä hauskaa! Röyhkeimmätkin ehdotukset voivat saada hyväksynnän. Legenda kertoo aviomiehestä, joka matkusti isyyslomallaan Rio de Janeiroon seuraamaan jalkapallon MM-kisoja. On kuulemma yhä naimisissa. Saman naisen kanssa. Uskomatonta.
Uskomattominta on kuitenkin viestintälinja, jolla miehet raivaavat omaa aikaa penkkiurheilun varjolla. Argumentaatio lähtee ainutkertaisuudesta ja unelmasta: Kulta, tällainen tilaisuus ei toistu. Olen pikkupojasta asti haaveillut tästä, haluatko tosiaan kieltää minulta unelmani? Rakas, suosikkijoukkueeni ei koskaan ole ollut näin lähellä mestaruutta, haluan todistaa tätä historiallista hetkeä paikan päällä, jotta voin säilöä muistot ikuisesti sydämeeni ja jakaa ne joskus lastemme kanssa. Meidän lastemme. Haluatko tosiaan kieltää sen lapsiltamme?
Narratiivinen linja on kiistatta nerokas ja totuudenmukainen. Jokainen urheilutapahtuma on ainutkertainen: MM-kisat, EM-kisat, Pohjoismaiden mestaruuskisat, Itä-Länsi -ottelut, Suomi-Ruotsi-maaottelut, Mestareiden liiga, Eurooppaliiga, SM-liigan 60 runkosarjamatsia Tour de Skin 14 hiihtokilpailua, 33 Veikkausliiga-matsia, 38 Valioliiga-ottelua, 21 F1-osakilpailua. Ainutkertaisia kaikki. Ainakin filosofi Wilhelm Diltheyn singulaarisen kokemuksen teorian mukaan. Ja taustalla jokaisessa ainutkertaisessa tapahtumassa on myös subjektiivinen unelma. Unelma kaljoittelusta äijäporukassa.
Edelliseen viitaten, rakas vaimo: ymmärtänet viedä lapset puistoon lauantaina pariksi tunniksi. Kutsuin pari kaveria kylään, syödään siipiä ja juodaan vähän kaljaa. Ei toki muutoin, mutta Leijonat kohtaavat piinaavassa alkusarjatrillerissä aina vaarallisen Ranskan. Tiedäthän kulta, MM-kisat ja once in a lifetime-kokemus.
Siispä kiitos Sepp Blatter, Kalervo Kummola ja Bernie Ecclestone korvaamattomasta työstänne miehisten linnakkeiden puolustamisessa ja traditionaalisten arvojen ylläpitämisessä. Miehet - nauttikaamme vielä kun voimme.
40-vuotias tamperelaismies tarkastelee arjen sankaruutta, parisuhteen kompleksisuutta ja isyyden ihmettä seitinohuen sarkasmin sävyttämässä blogissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti