Photoshopattu rakkaus

Sami Minkkinen on bloggaaja, jonka kirjallista ilmaisua arvostan suuresti. Samin arjenmakuisia parisuhdetarinoita voi lukea esimerkiksi mainiossa Havaintoja parisuhteesta -blogissa. Sami kirjoittaa erittäin taitavasti. Tutustuin Samin teksteihin syyskuussa 2014. Ensimmäinen lukemani Samin kirjoitus käsitteli taloyhtiön saunavuoroa, johon mies vaimonsa kannustamana lähtee yksin ja riehaantuu. Teksti on hulvaton, kuten lähtökohtaisesti kaikki hänen tekstinsä, jotka käsittelevät parisuhteen kompleksista dynamiikkaa. Samin tyyli kirjoittaa arjen järjettömyyksistä puhuttelee monia. Juuri noinhan se menee meilläkin, olen monasti huomannut itsekin toteavani hänen tekstejä lukiessaan.

Samin kirjoitustyylissä minua kiehtoo hänen tapansa kuvata parisuhdetta monitahoisten ja ristiriitaisten odotusten, toiveiden, tavoitteiden, mielikuvien ja tekojen näyttämönä. Tyylilaji on sarkastinen ja itseironinen. Perusviesti on se, että ihmiset ovat koomisia ja ihmiset parisuhteissaan erityisen koomisia. Tämä lähestymistapa on virkistävä, sillä liian harva osaa nauraa itselleen. Vielä harvemmin pariskunnat osaavat yhdessä nauraa itselleen.

Komiikka nykypäivän parisuhteissa kumpuaa modernin ihmisen tarpeesta tehdä asiat edellistä sukupolvea paremmin tai vähintäänkin toisin. Oma sukupolveni tekee pesäeroa 40-50-luvulla syntyneiden vanhempiensa ratkaisuihin. Kauhistelemme traditionaalisia malleja työn ja perheen yhteensovittamisen sukupuolittuneissa käytännöissä, vahvoja roolituksia arjen ratkaisuissa. Me olemme parisuhteissamme vahvoja yksilöitä. Kunnioitamme ja tuemme toistemme pyrkimyksiä kasvaa ja kehittyä parhaaksi mahdolliseksi versioksi itsestään. Emme kahlitse toista ahtaiden sukupuoliroolien määrittämiin muotteihin, vaan löydämme omat, meille soveltuvat ratkaisut. Olemme parisuhteissamme kaksi itsenäistä olentoa, jonka elämänpolut kohtaavat kauniilla, luontevalla tavalla, ilman pakottamista.

Näin ajattelemme siis ollessamme 23-vuotiaita opiskelijoita. Vailla huolta ja vastuuta mistään. Elämme elämää, jossa suurin tragedia on se, jos vauhdikkaan opiskelijaelämän elintasoa kohottavan osa-aikatyön iltavuoro napsahtaa jonkin kansallisen juhlapyhän kohdalle ja kostea illanvietto ystävien kanssa uhkaa vaarantua. Tähän mielenmaisemaan eivät perinteiset parisuhdemallit sovellu, luomme oman tulevaisuutemme, joka on juuri meidän näköisemme.

Unelma uudesta, täysin ainutlaatuisesta tavasta elää elämää, joutuu törmäyskurssille, kun siirrymme elämässämme seuraavaan vaiheeseen. Elämänpolkumme risteytyy jonkun ihanan ihmisen kanssa, löydämme kumppanin. Vakiinnumme, kohta jaamme jo yhteisen talouden ja pankkilainan ja kenties jopa lisäännymme. Huomaammekin yhtäkkiä kaikessa jotain perin tuttua. Huomaamme seuraavamme täsmälleen niitä askelmerkkejä, joista vannoimme erkaantuvamme. Havainto on väkevä. Moderni urbaani nuori aikuinen kohtaa eksistentialistisen kriisin, joka on aikuisuuden avainkokemus. Syntyy kalpea aavistus siitä, että parisuhteiden ikiaikaisessa historiassa mahdollisesti joku muukin on aiemmin yrittänyt tehdä asioita toisin, ja lopulta yritysten ja erehdysten kautta päätynyt tekemään asioita samalla tavoin kuin kaikki muutkin.

Tätä erehdysten ja yritysten kaanonia Sami Minkkinen kuvaa blogissaan osuvasti. Modernin urbaanin aikuisen kipuilua parisuhteen monimutkaisissa koukeroissa, kamppailua omien ja kumppanin toiveiden ja tavoitteiden yhteensovittamisessa ja ajoittaisessa ristiaallokossa. Uusien ratkaisumallien etsintää traditionaalisten paineiden alla. Tuoreen isän kaipuuta vanhoihin hyviin aikoihin, kun hän syöttää pienokaistaan tuttipullolla aamuyöllä korvikemaidolla tuoreen äidin lähdettyä tyttöjen kylpylälomalle Tallinnaan. Nuoren naisen kaipuuta vanhoihin hyviin aikoihin, kun hän tekee pitkää työpäivää elättääkseen perheensä, kun samalla pohjoismaisia kieliä ja kulttuuria yliopistossa opiskellut avomies etsii vielä itseään ja omaa ammatillista kutsumustaan.

Sami kuvaa arkeaan kaunistelematta ja siksi se puhuttelee monia. Näinä itsebrändäämisen ja sosiaalisen photoshoppaamisen aikakaudella näkökulma on virkistävä. Elämään kuuluu vaaleanpunaisia tähtihetkiä, mutta myös synkkiä aallonpohjia. Useimmat haluavat näyttää ulospäin vain nuo tähtihetket. Katselen mielelläni sosiaalisessa mediassa pariskuntien eteerisiä ja romanttisia yhteiskuvia. Mutta vielä enemmän minua puhuttelee romanttinen yhteiskuva eteerisesti poseeraavasta pariskunnasta, jos siinä on tuota maagista hetkeä täydentävä teksti: "Kahdeksannella otoksella maaliin, kun mun naama näytti niin läskiltä ja tuolla yhdellä meni silmät koko ajan kiinni. Mutta kiva ilta oli yhdessä".

Olen aina ajatellut niin, että Samin tavoite on realismin kautta luoda ihmisille samaistumisen kokemuksia. Kuvata elämää sellaisena kuin se on, ilman filttereitä ja rajauksia. Osoittaa, että täydellisen elämän tavoittelussa ihminen vain kompastuu. 23-vuotiaan opiskelijan on täysin mahdotonta kuvitella itseään ja elämäänsä 15 vuoden päähän: miltä tuntuu jakaa elämänsä toisen kanssa ja miltä tuntuu olla vastuussa muistakin kuin itsestään, miten se muuttaa ihmistä, itseä ja toista sekä parisuhteen dynamiikkaa.

Elämänpituiseksi konseptiksi suunniteltu parisuhde soveltuu nykyaikaan huonosti. Moni kokee, että elämä on liian lyhyt vietettäväksi suhteessa, joka ei toimi. Näin kävi myös Sami Minkkiselle. Hän löysi uuden rakkauden ja erosi vaimostaan. Samin lukijoille se oli surullinen uutinen. Moni lukija kirjoittikin Samille suoraan, että koki tulleensa petetyksi. Se on tietenkin kohtuuton syytös aikana, jolloin 40 prosenttia avioliitoista päättyy eroon. Erot ovat arkipäivää, mutta siitä huolimatta näin ei pitänyt käydä Samille. Miehelle, joka pilke silmäkulmassaan kuvaa rakkauden arkea, purevasta tyylistään huolimatta aina positiivinen, lämmin ja välittävä perusvire päällimmäisenä.

Ja pakko se on tunnustaa, että minäkin petyin. Petyin siitä, että kaunistelemattomaksi naamioitu todentuntuinen parisuhteen kuvaus oli sittenkin kuvainnollisesti photoshopattu. Mutta vaikka arkisen rakkauden suurlähettiläs osoittautuikin tavalliseksi taitavaksi kirjoittajaksi, uskon edelleen, että parisuhde voi kestää koko elämän. Että Samin blogin kuvaama maailma voi olla todellista. Parisuhde voi toimia, kun siitä riisutaan epärealistiset odotukset ja ylläpidetään kykyä nauraa yhdessä itselleen, toisilleen sekä elämän ja parisuhteen kummallisuuksille.

Minä ajattelen, että parisuhde on elämänpituinen matka, jonka määränpäätä tai matkan vaiheita ei voida etukäteen tietää tai ennustaa. Mutta matkaan lähdetään halusta matkustaa yhdessä, tuli vastaan mitä tahansa.

Matka-metafora sopii meille erinomaisen hyvin, sillä olemme ahkeria reissaajia ja tykkäämme matkustaa yhdessä. Roolituskin on hioutunut vuosien varrella erittäin toimivaksi: Ellu suunnittelee kaiken ja minä kuvaan. Enkä muuten photoshoppaa yhtään.